Mä aion antaa sen kuolla

Vapaa

Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.

Teini-ikä jatkuu

Monesti törmään siihen tyytymättömään ajatukseen, etten ole tarpeeksi jotain. Enää en haluaisi lisää vuosia ikääni, mutta haluaisin olla ennen kahtaviittä viisas ja harkitsevainen, ajatuksiltani kypsä, mutten vielä vanha.

Nuoruutta ja sen ajattelemattomuutta pidetään herkästi epätoivottavana piirteenä esimerkiksi työntekijää tai kumppania etsittäessä. Tästä huolimatta rekrytoijat ja esimiehet, sekä seuranhakumielessä etenkin miehet, havittelevat iältään nuoria alaisia ja tyttöystäviä. En ole siis ainoa, joka kulkee päivästä toiseen mielessään se absurdi ideaali, että voisipa ikääntymisen pysäyttää, mutta tietojen ja viisauden kartuttamisen soisi jatkuvan ikuisesti. 

Jos tilanteeni haluaa nähdä positiivisesti, olen sekä suloisen naiivi että ihailtavan nuori. Toisaalta voisi sanoa, että olen ikäni vuoksi huikentelevainen ja epävarma, toisin sanoen kaikessa tietämättömyydessäni mulkku, eikä minua voi vielä fyyisestikään täysin puhtain omin tunnoin Naiseksi kutsua. Feel free to choose your side!

Hätkähdin siihen, kuinka epäkypsä olen, kun katselin netistä keräämiäni kuvia. Makuni ja ihailemani tyylin perusteella minua voisi sanoa teini-ikäiseksi. Siinä missä pitäisi olla tyytyväinen murrettuihin väreihin ja nätteihin, ajattomiin leikkauksiin vaatteissa, minua kiehtovat tylli, pitsi, neonvärit, kontrastit, goottius ja punk. Kuljin vuodet matalilla kengillä hartiat lysyssä, koska olin naiseksi niin "pitkä", mutta nykyisin nautin kun olen lempikengissäni monia miehiäkin pidempi, lähes 190-senttinen. 

Syy tämänhetkiseen "kapinaani" löytynee siitä, että olin teini-ikäisenä hyvin kiltti. En karannut kotoa, dokannut vanhemmilta salaa, lintsannut tai pukeutunut liian paljastavasti. Toki nukuin vanhempieni mielestä liian myöhään, istuin tietokoneella liian paljon, en siivonnut tarpeeksi ja jätin läksyt tekemättä, mutta on myönnettävä, että vielä vuosien jälkeenkin teen näitä kaikkia edelleen...

*

Perhettä vastaan kapinoinnista tuli yksi hyvin ajankohtainen juttu mieleen:

Aina joulun aikaan sain ripustaa huoneeseeni, yleensä ikkunalle, jouluvalot. Oli nimeltämainitsemattomien tahojen mielestä äärimmäisen tärkeää, että valot olivat yksiväriset, mieluiten kirkkaat tai siniset. Piti olla tyylikästä. Sateenkaarikin olisi todennäköisesti miellyttänyt heidän silmäänsä eniten hillityn kaksivärisenä, vaikkapa harmaamustana.

Minä olisin halunnut värikkäät jouluvalot. Rakastin värejä jo silloin. Oli kuitenkin perheen pienenä hippiäisenä mahdotonta nousta yleistä mielipidettä vastaan. En oikein hallitse konfliktitilanteita vieläkään, siksi mieluummin nielen kiukkuni kuin olen hankala. Joskus se on kääntynyt erittäin inhottavasti omaa etuani vastaan. Niin tein siis joulukoristeidenkin kohdalla.

Mutta kuuseni nyt, jouluna 2012:

Värikäs jenkkityylinen kuusi, jonka ledivalot loistavat kaikissa sateenkaaren väreissä. Kitsch? Olkoon vaikka  Suomen mauttomin kuusi, se on juuri sellaisen, joka saa minut hymyilemään. Kaipaa laulukseen ehkä ennemmin vallattoman Jingle Bellsin kuin hartaan Jouluyö, juhlayön, mutta kykenen antautumaan virsien vaatimaan alakuloiseen tunnelmaan ihan luonnostanikin.

*

Koulussa suurin osa kavereistani on minua nuorempia. Ei merkittävästi, mutta pari-kolme vuotta. Juuri sen verran, että kun painoin ylioppilaslakin päähäni, osa heistä aloitti lukion. 

Saan koulukavereideni elämänilosta, jonka epäilen osittain johtuvan iästä, hirvittävästi energiaa ja pontta omaan arkeeni. Joskus toki tanttamainen "kyllä minäkin silloin luulin asioiden olevan noin mustavalkoisia" -ajattelu nostaa päätään, mutta silloin havahdun ja totean, että elämä ja maailma todella opettavat, lyhyessäkin ajassa. 

Pari vuotta eivät näy ulkonäössä tai kerro mitään elämänkatsomuksen järkevyydestä, mutta pienissä, yksittäisissä asioissa sillä voi toisinaan olla vaikutusta. Esimerkiksi siinä, että eräskin 19-vuotias tyttönen kärsii ikäkriisistä, koska täyttää joulukuussa 20 - itse taas pidän helmikuussa täyttyvää 24. ikävuotta naurettavan pienenä lukemana, sillä todella moni kolmikymppinenkin on vielä nuorekas. 

Ihmissuhteissa henkilön kypsyys punnitaan toden teolla. Mustasukkaisuuden sanotaan olevan epävarman ihmisen toimintaa, ja epävarmuuden taas kielivän lapsekkaan omistushaluisesta ajatusmaailmasta. Mutta olisiko rakkautta ilman sitä lapsuudesta kumpuavaa sisäsyntyistä tarvetta tulla kuulluksi, nähdyksi, kosketuksi ja hyväksytyksi? 

Eräs miespuolinen ystäväni sanoi, ettei parisuhdeasioissa koskaan kasva täysin aikuiseksi, kun puheeksi tuli hölmönä kiukutteluna ja uhkailuna ilmentyvä mustasukkaisuus. Asiaa pohdittuani totesin, että se on täysin totta. Miksi me oikeastaan edes väitämme viisastuneemme ja aikuistuneemme? Tunteet kuitenkin paljastavat ennemmin tai myöhemmin sen, keitä me olemme olleet koko elämämme. Aikusena meillä lienee enemmän keinoja piilottaa todelliset tuntemuksemme, mutta se sama raivoon verrattava tunnemyrsky järisyttää vielä keski-iän jälkeenkin sisuksiamme, jos esimerkiksi kumppani pettää tai hyvä ystävä jää kiinni suuresta valheesta.

Toinen miespuolinen kaverini sanoi, että ihminen olisi onnellisempi, jossei tietäisi ikäänsä. Hieman tämän lausahduksen jälkeen tapasin hoitotyön merkeissä vanhan naisen, joka oli nuoruuden ilomielisyyden ilmentymä. Hän oli vilkas ja silmin nähden onnellinen, pulppusi puhetta ja kertoili tarinoita ystävättäristään. Myönnän, että elämän kuluttama läpikuultava iho yhdistettynä tähän nuorekkaaseen olemukseen oli aluksi hämmentävä, mutta lopulta todella rakastettava ja perin juurin kadehdittava kokonaisuus. 

Ehkäpä minäkään en tahtoisi olla ikäni määrittämä, en itseni enkä toisten silmissä. Lisäksi en haluaisi myöskään olla sukupuoleni tai ihonvärini "vanki". 

Mutta olen 23-vuotias suomalainen, vaaleaihoinen tyttö. Sillä on merkitystä. Kaikkein suurinta kypsyyttä onkin osoittaa hyväksyvänsä se - ja sitten olla totaalisesti välittämättä siitä. 

Hahahahaaaa!

Hetskutytön lempparilista

Ultimaattiset hottikset

Johnny Depp

Mies, joka on syötävän hyvännäköinen jopa viiksillä, pitkällä rastoittuneella tukalla ja rajaukset silmissä.

Ulkonäön ja lahjakkuuden perusteella virheettömät geenit.

Wish you were at least my dad...

Menetin varmaan ainoat mieslukijani tällä viimeisellä kuvalla, ja saan kaikilta muilta paheksuntaa, onhan tupakointi epäterveellistä jne. Mut hei, kattokaa nyt sitä! Ja lupaan tehdä vastaavan postauksen naisista, pian. I promise. Paljon paljasta pintaa. Kyllä kyllä. Keep reading ;)

Herra Ylppö

Kalju rokkari. Matala ääni. Tyyli, jonka kruunaa joko musta nahkatakki tai bleiseri. Cannot locate the hotness? Then you're blind!

Ollapa tuo vuohi.

Lisäys 25.11. klo 13.21

Jake Gyllenhaal
Hakkaan täällä päätäni seinään. Miten voin unohtaa. Iskee aina kuin tuhat volttia! On mielestäni oikeasti kuumempi jopa kuin kaikkien lemppari Depp.

"Jokin näissä viehättää" -kategoria

Ryan Gosling

Kuuluu mielestäni Scarlett Johanssonin kanssa samaan kastiin, joka ei säväytä kuvissa ellei ole nähnyt ensin liikkuvassa kuvassa. Jollain sitä on, käsittämätöntä karismaa.

Michael Madsen

Nykyisin jo vanha patu, mutta Reservoir Dogsin aikaan olisin langennut koska tahansa tuon mystisen puolivirneen edessä. Silmäkulmien rypyt ja hieman toispuoleinen hymy. Ah juu.

Gianluigi Buffon

Kaikista ronaldoista ja beckhameista huolimatta valitsin italialaisen Buffonin. Sympaattinen maalivahti.

Mitä oonkaan sanonut miehistä puvuissa? ;)



Hetkelliset ihastukset 
(kiitos Netflix ja P.S. Rakastan sinua...)

Gerard Butler
Irkkuaksentti! Ja kattokaa nyt sitä.

Javier Bardem
Olen ihaillut viime aikoina Eat, Pray, Lovessa, uusimassa Bondissa sekä P.S. I love you:ssa. Noussee pian vakituiseksi ihastukseksi. Damn you, Penelope!

Harry Connick Jr.

Leffan kolme komeaa koossa. Roolin perusteella olisin itse lämmennyt tälle. As awkward as me.

Pikkupaniikista kehkeytyi kunnon skandaali

Heipähei.

Tässäpä se sitten tulee, koska uskolliset lukijani ovat sitä toivoneet - postaus. Aihetoiveet kuitenkin sivuutan itsetietoisella olankohautuksella, ja teen kuvallisen koosteen vapaapäivästäni, joka tällä viikolla osui maanantaille. Bon appetit!

* * * 

Kuten olen aiemminkin sanonut, Spotify Premium on parhaiten käytetyt 10 euroa kuukaudessa. Kuuntelen musiikkia jatkuvasti koneella ollessani ja julkisissa kulkuvälineissä matkustaessani. Kotona arkeni pyörii hyvin tiiviisti sohvalla tietokonetta napsuttaen, joten nörttinurkkaukseni on nykyisin melko luksus. Vain hyvä äänentoistojärjestelmä uupuu. (Huomaathan, että marraskuun vähäinen auringonvalo blokataan sälekaihtimilla, jotta dataaminen ei häiriinny...)

Lady of the house in her awesome jumpsuit. Kuulemma tämä asu ei tee oikeutta naisellisille vartalonmuodoille, joten säästän silmiänne, enkä lisää takaapäin otettua kokovartalokuvaa. Kieltämättä kropasta tulee sellainen soman nallekarhumainen. Jos et ole vielä itse kokeillut, toivopa pukilta joululahjaksi collegehaalaria. Niiiiiin pehmeä, mielettömän mukava ja todella lämmin! On ilmeisesti lainvastaista liikkua tällainen päällä julkisilla paikoilla, mutta kerran lähes 40 asteen kuumehoureissa en paljoa huvittuneista katseista välittänyt, kun piti saada ruokaa. Crazy bear lady of the Trashkända city?

Tässä kuvassa ollaan inhorealismin ytimessä. En ottanut kuvaa esimerkiksi valmiista quesadillasta, vaan nimenomaan tästä kaikista epäesteettisimmästä vaiheesta, kun kanat näyttävät lähinnä syötäväksi kelpaamattomalta teurasjätteeltä ja halpisjuuston rasian kulma on rytyssä. Mutta nälkä lähti!

Kaksi lempiharrastustani. Jos haistat sarkasmia edellisessä lauseessa, saatat olla oikeilla jäljillä. Terveisin kodinepähengetär Salmari Vaurio.

* 

Kuten usein käy, unohdin tänäänkin kameran kotiin. Sanallinen yhteenveto illasta lienee siis paikallaan.

Päiväni huipentui vierailuun vanhempieni luona. Siellä nautin suu messingillä uunilohesta ja paistetusta halloumijuustosta, sekä saunan lämmöstä. Asuin kaksikymmentä elämäni ensimmäistä vuotta maaseudulla, jossa pimeys on talvisin läpitunkematon katuvalojen puuttuessa. Synkkyyttä lievittää kuitenkin selkeinä iltoina ja öinä henkeäsalpaavan kaunis tähtitaivas, joka oli tänään hennon pilviverhon peittämä.

Illan päätteeksi linnoittauduimme tv:n eteen olohuoneeseen katsomaan muun muassa dokumenttia muotisuunnittelija Valentino Garavanista. Liikutuin hänen elämänkumppaninsa Giancarlo Giammettin 50-vuotisesta omistautumisesta muodille ja Valentinolle, joka on taiteellinen nero oikkuine kaikkineen. Puoli vuosisataa yhdessä on mielestäni romantiikan ruumiillistuma, etenkin, kun tarinassa vilahtelivat sellaiset italialaiset kaupungit kuin Roma (amor toisinpäin) ja Venetsia.

Biisilista tänään:

Leevi And The Leavings: Elämä ikkunan takana

Aerosmith: Cryin'

Anna Puu: Hyvä hetki

Coldplay: Clocks

Riku Niemi And His Orchestra: Sugared

Ruger Hauer: Jokaiselle jotakin