You ran with the dead today, with the moles of the CIA

Joulukuu sniikkasi huomaamatta selkäni taakse ja pamahti päälle tänään täydellä volyymillä. Tunsin lapsekasta riemua repiessäni joulukalenterini muovikääreistä pois ja etsiessäni ahnaasti ensimmäistä luukkua. Nyt suussani maistuu Mars-suklaan jälkimaku. Bounty-päivänä en ole ihan näin iloinen, sillä harva kookoskarkki miellyttää makuhermojani. Siinä on samaa outoutta kuin ananaksessa pitsassa. Ei hyvä.

Olen onnellinen asuessani kerrostalossa. Lumityöt kuuluvat isännöitsijöille, ja niille, jotka omistavat auton. Minun lauantaiset kauneusuneni häiriintyvät vain hieman lumenluonnin aiheuttamasta metelistä. Mutta enpähän ole ulkona huhkimassa niin, että hikipisarat huurtuisivat ikävästi pipon reunaan ja silmäripsiin kiinni. Tunnen porvarillista riemua katsellessani parvekkeelta alas, ja sitten myöhemmin kävellessäni arvokkaasti vastaputsattua, lumetonta väylää pitkin. Voi tosin olla, että se näyttää hieman tasapainottomalta räpiköinniltä (eilen sanoin taiteilijaystävälleni Olaville, etten osaa kävellä lumessa pitkän tauon jälkeen, kun hoipuimme myrskytuulessa kohti tuntematonta määränpäätä. Olimme lähes ainoat ihmiset, jotka olivat uskaltaneet siinä säässä poistua kotoaan).

Mulle on suuri mysteeri, miksi Lana Del Reyn levy Born To Die toimii joka kuuntelukerralla yhtä lujaa. Joku kyyninen voisi sanoa, että kyseessä on loppuun asti hiottu, harkittu ja tuotettu hittialbumi, jolla ei kauhean paljon ole laulajan itsensä kanssa tekemistä. On nimittäin totta, että utuinen, karhean matala lauluääni ei ole Del Reylle välttämättä se kaikista omin, kun vertaa vaikka näitä kahta pätkää:

Tai sitten olen mielipiteineni yksin. Mutta vaikka Video Games onkin mahtava biisi, matalimmat äänet kuulostavat liveversioissa pakotetuilta, kun taas korkealta laulaessaan Del Rey vaikuttaa fyysisesti vapautuneemmalta. Pätkissä näkee muutenkin suosion vaikutuksen tähden habitukseen. Yes, I'm talking about the hair and the lips...

Loppuviikon soittolista on näyttänyt tällaiselta:

• Mariska ja Pahat Sudet - Kukkurukuu
• Ramesses - Earth Must Die
• Anna Puu - Kuka sut muka huolisi?
• The Rasmus - Last Waltz
• Air - Alone in Kyoto
• Erin - Vapaa
• Tuomas Kauhanen feat. Cheek & Elastinen - Miksi naiset rakastuu renttuihin?
• Editors - You Don't Know Love
• Ruger Hauer feat. Joose Keskitalo - Minulla on ollut ikävä sinua
• AWOLNATION - Not Your Fault

En tiedä onko tällä listalla kovin suurta informaatioarvoa muille kuin minulle. Musiikkipäiväkirja sopinee jokaiselle, joka ei jaksa muuta päivästään kertoa.

Mahtavaa joulukuun alkua kaikille perheenjäsenille, stalkkereille, ystäville ja muuten vaan blogiani lukeville! I like every one of you - mutta kommentti ois kiva. Pusmoi!