Nickelback - If Today Was Your Last Day

My best friend gave me the best advice

He said each day's a gift and not a given right

Leave no stone unturned, leave your fears behind

And try to take the path less traveled by

That first step you take is the longest stride

If today was your last day and tomorrow was too late

Could you say goodbye to yesterday?

Would you live each moment like your last

Leave old pictures in the past?

Donate every dime you had, if today was your last day?

What if, what if, if today was your last day?

Against the grain should be a way of life

What's worth the price is always worth the fight

Every second counts 'cause there's no second try

So live like you're never living twice

Don't take the free ride in your own life

If today was your last day and tomorrow was too late

Could you say goodbye to yesterday?

Would you live each moment like your last?

Leave old pictures in the past?

Donate every dime you had?

And would you call those friends you never see?

Reminisce old memories?

Would you forgive your enemies?

And would you find that one you're dreaming of?

Swear up and down to God above

That you'd finally fall in love if today was your last day?

If today was your last day

Would you make your mark by mending a broken heart?

You know it's never too late to shoot for the stars

Regardless of who you are

So do whatever it takes

'Cause you can't rewind a moment in this life

Let nothing stand in your way

'Cause the hands of time are never on your side

If today was your last day and tomorrow was too late

Could you say goodbye to yesterday?

Would you live each moment like your last?

Leave old pictures in the past?

Donate every dime you had?

And would you call those friends you never see?

Reminisce old memories?

Would you forgive your enemies?

And would you find that one you're dreaming of

Swear up and down to God above

That you'd finally fall in love if today was your last day?

http://www.metrolyrics.com

You turn 24 only once

Olen hengissä! Ja yhtenä kappaleena! Ainakin toistaiseksi.

Viimeiset päivät ovat olleet ihan mielettömiä. Keskiviikkona yksi elämänvaihe tuli päätökseen ja valmistuin kosmetologiksi. 1,5-vuotinen opintie kuitattiin juhlimalla koulukavereiden kanssa iltakuudesta pilkkuun asti. Perjantaina taas täytin vuosia, ja tätä iloista tapahtumaa onkin juhlistettu useampana päivänä peräkkäin. Vaikka fyysisesti olen aivan loppu, tunnen suurta kiitollisuutta ja rakkautta läheisiäni kohtaan. Olen vasta 24-vuotias, ja jo nyt olen saanut elämääni monta ihanaa ihmistä ja sylintäydeltä unohtumattomia kokemuksia. 

...guess where...

It's only a name. Should be "happy bday!" but can't have it all...

<3

@ Santorini

People who accept me for who I am. P & S <3

Kummipojalta. Sulin.

Mwah. Oli pakko.

@ Tony's Deli

KIITOS! 

Silmäpussit hipoo polvia, ja skumppa- ja kakkukiintiöt on hetkeksi täytetty. No jos nyt vielä pala suklaamoussekakkua... 

Seuraavaksi suuntana:

Avec:

These twins are gonna take over the Netherlands! 

...and that's who I am

(Or at least think I am.)

Kokosin osoitteesta http://andthatswhoiam.tumblr.com/ muutamia kuvia, joiden koen kertovan ehkä näitä huolella sensuroituja blogitekstejä tarkemmin tavastani katsella maailmaa ja elää elämääni.

Kun kohu ei kohauta

"The more you know who you are, and what you want, 

the less you let things upset you."

Olen pohtinut tätä Lost in Translationin lainausta viime viikkoina paljon. Onko syymme ahdistukseen ja järkytykseen suurelta osin vain itsemme ja tarpeidemme ymmärtämättömyyttä?

Jos näin on, ihmisen pitäisi aistia olevansa askel lähempänä ominta itseään siinä vaiheessa, kun esimerkiksi iltapäivälehtien kohuotsikot eivät enää tunnu kiihtyneen kahvipöytäkeskustelun arvoisilta. Asiaa ei kuitenkaan saa sekoittaa kyynisyyteen tai näennäiseen karaistumiseen, saati silmien sulkemiseen. 

Defenssit, erilaiset psyyken puoluskeinot, ovat lähinnä hidasteita tiellä tietoisuuteen. Defensseihin turvautuminen on toisinaan tarpeen, mutta pysyviksi toimintamalleiksi niistä ei ole. Ainoa todellinen pakotie ahdistavien asioiden luota on niiden kohtaaminen ja käsittely. Kaikki muu on välttelyä ja maton alle lakaisua.

Asioiden kohtaaminen silmästä silmään vaatii myös itsensä ja arvojensa kyseenalaistamista ja tutkimista. Maailmassahan ei ole lähtökohtaisesti absoluuttisia ongelmia - on vain asioita, joille sinä annat arvon. 

Järkyttyminen on erittäin vahva tunne. Siihen liittyy paljon henkilökohtaiseksi koettua henkistä latausta. Siksi se kertoo enemmän ihmisestä, sinusta ja minusta, kuin asioista, joihin me reagoimme.

On  toisinaan jännittävää huomata, kuinka maailmaa ja tapahtumia heijastaa itsensä kautta. Tai sitten ei heijasta. Jostain syystä en esimerkiksi pitänyt Ylioppilaslehden housuunkakkaamisjuttua juuri minään. Hetken aikaa mietin, että mikähän oli jutun motiivi, mutta oikeastaan sekään kysymys ei ollut tarpeeksi kiinnostava. Taisi olla aika huono provo?