Clarins Ever Matte -meikkivoide, swatch

Etsin kesällä uutta meikkivoidetta, ja Kicksin innokas, mutta ystävällinen myyjä johdatti minut Clarinsin hyllyn luo. Mielsin brändin hieman tylsäksi, keski-iän ylittäneiden uranaisten ja täti-ihmisten meikkisarjaksi - täysin syyttä.

Halusin melko peittävän, mutta helposti levittyvän meikkivoiteen kuultovoiteiden rinnalle lähinnä juhlameikkiä ajatellen. Onneksi tekniikka ja tietämys kehittyy kosmetiikassakin, eikä nykyään ainoa peittävä meikkivoidelaatu ole Joe Blascon kakkumainen tahna.

Kauneudenhoitoalan opiskelijana tuntee itsensä joka kerta vähän vaivautuneeksi, kun taustastani tietämätön myyjätär neuvoo levittämään meikkivoiteen joko sienellä tai siveltimellä, se kun on minulle itsestäänselvyys.  Tämän pikkujutun jälkeen yleensä myyjän tietämys kuitenkin ylittää omani, ja siksi tykkäänkin asioida Kicksin ja Sokoksen kaltaisissa paikoissa, joista saan asiantuntevaa palvelua. 

Jokainen meikkibrändi uudistaa jatkuvasti sarjojaan, ja kosmetiikkaosastojen myyjät ovatkin tässä asiassa parhaiten ajan hermolla, koska viettävät tuntikausia purnukoiden äärellä ja käyvät maahantuojien koulutuksissa tuon tuosta. Tämän lyhyen sivupolun tarkoituksena oli huomauttaa, että tämäkin tuote olisi jäänyt minulta huomaamatta, ellen olisi pyytänyt kosmetiikkamyyjältä apua.

Ever Matte on melko uusi tuote, tullut markkinoille vasta tämän kesän aikana. Se on koostumukseltaan paksun nestemäinen, ei siis täysin juokseva eikä tahnamainen. Ihon lämpö tekee voiteesta helpommin levittyvän, joten pyörittelen sitä aina ennen kasvoille levitystä kämmenselällä. Make Up For Everin HD- ja Face & Body -meikkivoiteita aiemmin käyttäneenä koostumus tuntui jonkin aikaa liian kankealta, mutta nykyisin pidän siitä.

Ever Matte -meikkivoiteessa on suojakerroin (15), ja se on koostumukseltaan täysin öljytön. Sävy 105 Nude on vaaleahkolle hipiällenii jos ei nyt täydellinen, niin erittäin hyvin ihon väriin sointuva.

Suurista iho-ongelmista en kärsi, mutta poskillani on pieniä näppylöitä, jotka menevät Ever Mattella lähes kokonaan piiloon. Pidän siitä, että yksi tuote riittää tasoittamaan ihon, eikä arkena tarvitse pelleillä peitevoiteiden kanssa. Jos meikkivoidetta annostelee liikaa, se tekee kuivakan maskimaisen pinnan, mutta kevyesti skunkkisiveltimellä pyörittelemällä lopputulos on mielestäni kaunis eikä ollenkaan raskas. Puuterilla viimeistelemällä ihon pinnasta saa vielä tasaisemman.

Vasemmalla iholla pelkkä kosteuvoide, oikealla Ever Mattella meikattu poski.

Sata faktaa, osa 2 / 100 facts, pt. 2

51. Olen ajatuksiltani toisinaan hieman synkkä, mutta se kuuluu luonteeseeni. / I can be quite melancholy sometimes but that's how I roll.

52. Lars von Trier. Häiritsevän hyviä elokuvia. / Lars von Trier must be somehow disturbed. But the movies are brilliant! Not suitable for the most sensitive viewers, though...

53. Rakastan Iittalan Satumetsä-astioita. / Iittala had these awesome plates, mugs etc. that I absolutely adore. They're called Satumetsä, which means fairytale forest.

54. Asun Ikea-kodissa. / I have bought most of my furniture from IKEA.

55. Tykkään neuloa, vaikken ole siinä kovin hyvä. / I enjoy knitting although I'm not a pro. Yet.

56. Jos olisin rikkaampi, ajaisin joka paikkaan taksilla. / If I had a lot of money, I'd take a taxi every time I needed to go somewhere.

57. Inhoan imurin ääntä. / The voice of the vacuum cleaner makes me shiver. I don't like it.

58. Minulla on vihreät silmät. / I've got green eyes.

59. Viime aikoina olen punastellut normaalia vähemmän. / When I get ashamed or shy I have a tendency to blush. For some reason I haven't been as red faced lately as I've been before.

60. Tykkäsin Pussycat Dollsista, ja bändin hajoaminen harmittaa hieman edelleen. / I liked The Pussycat Dolls. It's so sad they broke up.

61. Yliluonnolliset asiat, kuten vampyyrit ja zombit, tunkeutuvat herkästi alitajuntaani ja tulevat uniini. / Zombie and vampire stories are often so effective that they mess up my dreams.

62. Nauran yksinäni ääneen typerille asioille, kuten hauskimmille kotivideoille, IRC-Quoteseille ja LOL Catseille. / When alone, I watch the stupidest videos and internet memes there is, and laugh my ass off.

63. En miellä itseäni nörtiksi, koska en irkkaa tai osaa koota tietokonetta yksittäisistä komponenteista. / I don't find myself nerd. I may spend countless of hours doing stuff with my laptop but when problem occurs, I just panic and start to cry. Nerds know the tricks, we normal nolifes just wait the magic to happen by restarting the computer...

64. Pätkis ei ole hyvää patukkana, mutta pienempinä papanoina karkkimuodossa se on yksi parhaista nameista. / You probably haven't heard the name Pätkis so there's no need to translate this one.

65. Even "Who's that girl?" tuo joka kerta mieleen vuosien takaiset tanssikisat. Osallistuin tuolloin soolona hiphopiin ja sheikkasin kuin paraskin B-girl. / Years ago I took part in dance competition called Dance Action. Eve's song Who's that girl? always brings me back to that stage where I shook my body like a real superstar. Heeelll yeah!

66. Olen aika nirso lukija. Mikäli kirja ei vie mukanaan heti ensimmäisillä sivuilla, jätän sen useimmiten kesken. /  Life's too short, I'm not gonna waste it on reading boring literature. Sad but true.

67. Inhoan verta ja neuloja. / Blood and needles make me sick in my stomach.

68. Tämä: / This:

Quindon Tarver – Everybody's Free (To Wear Sunscreen)

69. Olen auktoriteettiuskoinen ja tottelen sääntöjä kiltisti kyseenalaistamatta. / I respect the authorities and rarely doubt the rules I've been given.

70. Ihailen Samuli Putroa. / I am a big fan of Samuli Putro (musician).

71. Kaljut miehet vetoavat minuun muutenkin. / Bald guys often look good.

72. 1950- ja 60-luvut olivat mielestäni esteettisesti kauneimmat vuosikymmenet. / I love the styles of the 50's and 60's.

73. Suomessa lanseerattu Epäonnistumisen päivä (13.10.) on mielestäni yksi inspiroivimmista ilmiöistä pitkiin aikoihin. Lue manifesti: http://epaonnistumisenpaiva.fi/manifesti-2012/ / The National Fail Day was celebrated on Oct 13th. I think our world needs more trying and less judging. Don't turn your back if someone has the courage to take a risk and fails.

74. Ostin pienen tekokuusen, ja mieleni tekisi jo pystyttää ja koristella se. / I bought a christmas tree and I can't wait, I want to decorate it!

75. En osaa hoitaa huonekasveja. Vaikka kävelisin päivittäin niiden ohi useita kertoja, en vain muista kastella niitä. / A jade plant and cactuses are the only plants I haven't been able to kill.

76. Haluaisin oppia venäjää, ranskaa ja arabiaa. / I'd like to learn Russian, French and Arabic.

77. Olen sokerihiiri. / I love sugar.

78. Valitsen jäätelöannokseeni aina kinuskikastiketta. / Caramel topping/sauce is my ultimate favorite.

79. Harrastan päikkäreitä. Tai ei, pikemminkin ne ovat elämäntapa! / There's no better pastime than taking a nap.

80. Haaveilen omasta yökerhosta. / It'd be great to own a bar.

81. Haaveeni ovat muutenkin melko isoja. / I dream BIG.

82. Autooni murtauduttiin ja se rikottiin käyttökelvottomaksi. / I had a car but someone broke into it and now it's in a nonworking condition.

R.I.P

83. Tahtoisin oppia hyväksi photoshoppaajaksi. Nyt on enemmän intoa kuin taitoa. / I wish I could use Photoshop-like programs better than now.

84. Myös kamerani haluaisin hallita paremmin. / My camera using skills need improvement, too.

85. ...englanninkielestä puhumattakaan... / Me speak no Americano, it hard tongue, eh?

86. Kun yritän olla cool, sanon heti jotain älytöntä tai taitan nilkkani katukiveykseen. / I'd like to be cool and smooth, but if I try I end up being even clumsier and a bigger idiot than I usually am.

87. Olen hetero. / I like men.

88. Vaikka ahdistun herkästi, olen pohjimmiltani onnellinen ihminen. / Despite all the stress in my life, I feel fortunate and happy most of the time.

89. Paahdettu sipuli pelastaa ruoan kuin ruoan. Paitsi ehkä maksalaatikon, mutta tuskin se sitä pilaakaan. / Roasted onion is sooo good ♥

90. Olen nukkunut Tavastialla kesken keikan. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. (Katso kohta 79.) / I have slept in a Finnish rock club called Tavastia during a show. And I wasn't even drunk.

91. Reivaaminen. / Raving. I like it. Very much.

92. Univormut ja puvut miehillä... Ei kaivanne selityksiä? / Uniforms are hot and every guy out there looks better in a suit than in a t-shirt. True story!

93. Vähän hirvittää ajatella kuinka henkilökohtaiseksi herkeän ennen kuin olen saanut sata vastausta kokoon... / These answers may get pretty personal and intimate because I'm getting out of ideas.

94. Samaistun tv-ohjelmissa ja elokuvissa aina luusereihin. / I think the awkward losers of the movies and I are alike.

95. Itsesääli on yksi ärsyttävimmistä piirteistäni. / I have a tendency to feel sorry for myself. This self-pity is by far the most annoying feature I have.

96. Tykkään polvisukista. / I like to wear knee high socks.

97. Myös korsetit ovat kivoja. / Corsets are great, too.

98. Kosmetologiopintojen lisäksi harkitsin parturi-kampaajakoulua. / If everything goes according to plan, I'm going to be beautician/ cosmetologist next February. Before my studies the other option was applying to a hairdresser school.

99. Haluaisin kuitenkin tienata elantoni tulevaisuudessa kirjoittamalla. / However, in the future I'd love to be a writer. It has been my biggest dream since day one.

100. Lopetan tuskallisen urakkani pohjanoteeraukseen, koska sadannen vastauksen odotetaan kuitenkin räjäyttävän potin... Tiesittekös, että tiskiaineeni tuoksuu metsämarjoilta. / Probably I should have written something extra special to finish this marathon but maybe I just tell you that my dishwashing liquid smells like berries.

Thank you, kiitos, tack, merci, Danke och så vidare.

Sata faktaa, osa 1 / 100 facts, pt. 1

1. Harrastan laulamista. / Singing is my number one hobby.

2. Olen tyytyväinen itseeni vasta, kun osaan laulaa yhtä hyvin kuin Christina Aguilera. / I don't think I can sing until I'm as good as Christina Aguilera.

3. Vaikka kotini ei ole koskaan tiptop, ja saatan lähteä kaupungille ilman meikkiä, pyrin joissain asioissa täydellisyyteen. / Although I'm a messy person and hate cleaning, I'm a perfectionist in some things.

4. Minulla on kaksi tatuointia, mustavalkoinen ja värillinen. / I've got two tattoos in my body. One of them is b&w, the other one's colorful.

5. Tällä hetkellä minulla ei ole lävistyksiä.... / I don't have any piercings at the moment.

6. ...mutta minulla on ollut mm. napa- ja huulikoru, sekä pari korvalävistystä. / I've had my belly button, lower lip and tragus pierced in the past.

7. Pidän peruukeista. / I like playing with wigs.

8. Lempivärini on aina ollut punainen. / My favorite color has always been red.

9. Mielestäni on mielenkiintoista, että monet asiat ihmisen käytöksessä voi selittää evoluutiolla. / I think it's fascinating that you can explain human behavior with evolution.

10. Lempivaatekauppoihini lukeutuvat mm. alternative-kaupat Backstreet ja Morticia. / I like shopping in Backstreet and Morticia. They sell alternative, "emo" clothing.

11. Saisin koottua vaatekaappini antimista koska tahansa Tuska-festareille sopivan asun. Silti kuuntelen nytkin suomiräppiä... / Although most of my clothes are black, dark and goth-like, I like listening to rap.

12. Mielestäni biisien lyriikat ovat tärkeitä, mutta opin silti huonosti etenkin englanninkieliset sanat. / I find lyrics important but I suck at remembering English lyrics.

13. Kirjoitin ala-asteella pari laulua. / I wrote a few songs when I was a kid.

14. Tykkään niiteistä. / I like studs and spikes.

15. Inspiroidun pin-up-tyylistä ja burleskista. / I get inspired when looking photos of pin-up girls and burlesque performers.

16. Olen kuunnellut viime päivät repeatilla eri versioita Metallican Fade to Black -kappaleesta. / This week I have listened to covers of Metallica's song Fade to Black in repeat.

17. Pidän akustisesta musiikista, etenkin pianomusiikista. / I like acoustic songs, especially piano music.

18. Johnny Depp. 

19. Olen Twitterissä, mutten koskaan käytä sitä. Se on mielestäni turha / I'm in Twitter but I never tweet. I don't find it interesting nor useful.

20. Quentin Tarantino on nero. / Tarantino's genius!

21. Inhoan sushia. / I don't like sushi.

22. En ole edellisestä tunnustuksesta mitenkään ylpeä, sillä monen mielestä on junttimaista olla saamatta ruokaorgasmia raa'an kalan, riisin ja merilevän yhdistelmästä. / I'm not proud of disliking sushi, because people tend to find it kinda redneckish.

23. Mielestäni muotia tärkeämpää on löytää oma tyyli. / I think it's more important to look unique and love what you wear than follow fashion.

24. Ilman silmälaseja tai piilareita olen sokea kuin myyrä. / I can't survive without my glasses or contact lenses.

25. Pisamat ovat mielestäni söpöjä. / IMO freckles are cute.

26. Olen hymiönatsi. / I use emoticons carefully and only when it's appropriate.

27. Tunnen helposti syyllisyyttä. / I blame myself easily.

28. Luin monta vuotta saksaa, mutten osaa sitä juuri ollenkaan. / I studied German over 6 years and I can't speak it at all.

29. Saatan näyttää vihaiselta, vaikka en sitä olisi. / People often say I look pissed off - even when I'm not.

30. Yksi omituisimmista kehuista, joita olen saanut, oli vakuuttunut väite, että minun on täytynyt valkaista hampaani. Kehuja intoutui ylistämään purukalustoani kaverilleenkin, ja minä vain toistelin hämmentyneenä, etten juo kahvia ja punkkua ja hampaiden väri on omani. / I think one of the weirdest compliments I've ever received was when some guy was sure I had bleached my teeth and talked to his friends about it. I've never bleached them, I just don't drink red wine or coffee.

31. Lempihajuvesiäni ovat muun muassa Escadan Sexy Graffiti ja Emporio Armanin Diamonds Intense. / I like sweet fragrances like Escada's Sexy Graffiti and Diamonds Intense by Emporio Armani.

32. Pelkään ampiaisia. Kamalasti. / I am very afraid of bees. It's one of the biggest phobias I've got.

33. Ihmiset ovat ihan mielettömän kiinnostavia. Jaksaisin kuunnella tuntikaupalla ja vaikka työkseni ihmisten elämäntarinoita. / I love listening to people telling about their lives. Everybody has a story. I don't think anything could be more interesting than getting to know different people.

34. En ole ujo, vaan monesti mietin ennen kuin sanon. / I'm not shy, I just tend to think before I talk.

35. Rakastan mekkoja. / I ♥ dresses.

36. Pidän Helsingistä. / I like Helsinki.

37. Olen lihansyöjä. / I'm a meat lover.

38. Ranteeni kääntyvät sivusuunnassa 360 astetta ympäri. / I can turn my wrists around.

39. Olen perheeni kuopus. / I'm the youngest member of our family.

40. Minulla on kaksi isosiskoa ja kolme siskonlasta. / I have two big sisters and they have three kids. That makes me a triple auntie!

41. Bebe-leivokset. / That pink delicious thing in that picture. Yum.

42. Inhoan Jersey Shorea ja guido-tyyliä (= oranssi rusketus ja tiukat v-aukkoiset t-paidat yhdistettynä hiusgeelin yliannosteluun). / I don't like Jersey Shore or guido style at all.

43. Spotify Premium = parhaiten käytetyt 10 euroa kuukaudessa. / Spotify Premium - money well spent!

44. Maitokahvi on parempaa kylmänä kuin lämpimänä. / I prefer my latte cold. Hot coffee tastes bad.

45. Puhelimeni on pienikokoinen HTC, joka on lyhyen elämänsä aikana saanut jo iskun jos toisenkin. / My phone is a small HTC. It has a lot of scratches, poor thing.

46. En koskaan puhu lemmikkieläimistä sanalla "hän". / I never call pets "he" or "she". They're animals, not people.

47. Muutun neuroottiseksi, jos tajuan hukanneeni jotain. En saa unta tai pysty keskittymään mihinkään muuhun asiaan ennen kuin kyseinen tavara on löytynyt. / If I lose something, I have to find it before I can sleep or think anything else. The thought of not knowing where my things are is unbearable.

48. Olen melko tarkka tekijänoikeuksista, kiitos vuoden lehtijournalismiopetuksessa HEO:ssa. En aio jakaa blogissani muiden tuottamaa materiaalia ilman mainintaa siitä. / I'll always give credit to the artist. I won't use someone else's pictures in my blog without telling about it.

49. Nenäni päässä on kuoppa. / I have a funny nose. It has some kind of dent or dimple on it.

50. En pidä valokuvattavana olemisesta, koska onnistun näyttämään kuvissa aina hieman... / Every time I see someone taking a picture, I try to hide. And here's the reason why:

(c) Satuulia

To be continued...

Minttusuklaata luomilla

Päätin jakaa kanssanne tämän hintsusti drag-henkisen otoksen itsestäni, koska eilisen vapaan aamun kunniaksi leikin hieman luomiväripaleteillani. Väriyhdistelmä löytyi ikään kuin vahingossa, mutta mielestäni se toimi! Voin toki olla väärässäkin?

Mielipiteitä? Hitti vai huti?

Silmämeikki:
Urban Decay Primer Potion (aka maailman paras pohjustusaine silmämeikille)

Sleek MakeUP Divine Mineral Based Eyeshadow Palette, Sunset 568
Urban Decay Naked Palette, käytössä sävyt Virgin ja Darkhorse
M.A.C Penultimate Eye Liner, Rapidblack
Benefit They're Real! Mascara

Meikkipohjana Clarinsin Ever Matte -meikkivoide. Huulilla Viva la Divan huulipuna 59 Pink Peach ja Rimmelin Vinyl Max -huulikiilto sävyssä 801 Goddess. Poskilla Too Faced Snowbunny -aurinkopuuteri, mutta eipä tuo juurikaan erotu.

Road to hell is paved with good intentions

Pidän kaikista vuodenajoista, jolloin askel kopisee pehmeästi kuivaan asfalttiin.

Se harvinainen vakaus, kun kengänpohjan ja maan välissä ei ole petollista jääkerrosta välissä, on näin suomalaisittain melko ylellinen tunne.

On kuin liukas ja arvaamaton maaperä vaikuttaisi pimeyden lailla mieleenkin. Kun edes niinkin rutiininomainen toiminta kuin kävely ei onnistu ilman jatkuvaa valppautta, alkaa ihminen uskoa, että myös elämä on arvaamatonta ja petollista, eikä mistään saa kunnolla otetta. D-vitamiinin puute ja liukkaus synkistävät ajatukset ja jäykistävät niskan.

Tästä syystä en todellakaan toivo pakkasten tuloa. Haluan nauttia vielä hetken iloisesta hypähtelystä syksyisillä kaduilla tennarit jalassa.

We can change!

Välillä havahdun tunteeseen, että pysyn vuodesta toiseen muuttumattomana. 

Olen sisimmältäni samanlainen neuroottinen, tunteideni vietävissä oleva pikkutyttö kiukunpuuskineen kuin vuosia sitten, enkä ota opikseni virheistäni, vaan toistan niitä yhä uudelleen.

Taantuminen ei missään nimessä ole tahallista, vaan siitä lähtien kun opin ajattelemaan itse (eli noin viisi vuotta sitten), on pyrkimykseni ollut parantaa kaikilla elämän osa-alueilla, eikä jämähtää yhteen malliin. 

* *

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei ihminen muutu. Toisten vankkumaton mielipide taas on, ettei mikään ole dynaamisempi kokonaisuus kuin ihmisen mieli. Mielestäni ensimmäinen näkemys on toivottomuudessaan niin synkkä, että haluan hieman sokeastikin uskoa siihen, että elämä, ympäristö ja tietoiset valinnat muovaavat meitä kaikkia jatkuvasti ja paljon. Toki tämä mahdollistaa pahuuteen ja sekasortoon tähtäävän aivopesunkin, mutta siitä huolimatta ajatus muuttumattomasta ihmismielestä on lohduton. Olen perusluonteeltani optimistinen idealisti.

Postaus, jota parhaillaan luet, on kuitenkin hyvä esimerkki ihmisluonteen hanakasti pysyvistä negatiivisista puolista; aloitin kirjoittamisen kesken tiskaamisen, jonka taas aloitin vältelläkseni koulutöiden tekemistä. Olen välttely- ja viivyttelykierteen imaisema laiskuri, ja olen ollut sitä aina. Ylioppilastodistuksessa yhteiskuntaopin arvosana muistuttaa minua edelleen siitä, kuinka pelkällä viimeisen illan paniikkilukemisella ei päästä järin hyviin tuloksiin. Lukulomalla oli vain aina mielekkäämpää tekemistä kuin Suomen hallintorakenteiden opettelu...

Juonipaljastusten hengessä kerrottakoon, että minulla on työn alla postaussarja ihmissuhteista. Se, näkeekö kyseinen höpönlöpö päivänvaloa ikinä, ei ole varmaa, joten voinen lörpötellä parisuhteista hieman jo nyt.

Muuttuminen tai muuttumattomuus lienevät suurimpia ongelmia pitkissä ihmissuhteissa. Kun elämään ilmaantuu jokin mittava elämänmuutos, kuten työttömyys, sairaus, lapsi tai avoliitto, vaatii se suhteen kummaltakin osapuolelta sopeutumista. Jos vaikkapa pariskunnan osasilla on aivan erilainen tapa reagoida stressiin, yhteentörmäykset ovat yleisiä. Draamakuningatar provosoituu toisen erakoitumisesta ja erakko taas ei voi käsittää, miksi joku paasaa jatkuvasti kun voisi olla hiljaakin. Vaaditaan kompromisseja, jotka taas ovat mahdollisia vain, jos molemmat muuttavat itseään ja suhtautumistaan lähemmäs toisen toimintatapoja. Tai ainakin pyrkivät ymmärtämään toisiaan.

Joskus ongelmia voi ilmaantua vaikka elämä pysyisi ulkoisilta puitteiltaan jokseenkin muuttumattomana. Olennaisinta ihmissuhdeongelmissa ei mielestäni ole se, mitä tapahtuu ja missä, vaan miten ihminen itse kehittyy. Toki on todennäköistä, että esimerkiksi läheisessä avioliitossa elävä pariskunta kasvaa ja muuttuu samaan suuntaan, koska sosiaalisena eläimenä ihminen pyrkii olemaan samanlainen kuin muut laumansa jäsenet, mutta toisinaan, kenties geeneistä johtuen, parit kasvavat erilleen.

* *

Kaiken kaikkiaan ihailen muutosta. Liekö se sitten nuoruuden vimmaa vai mitä, mutta kavahdan ihmisiä, jotka jämähtävät paikalleen ja kehtaavat vielä tyytyväisinä rypeä omassa vajavaisessa kehittymättömyydessään. On tosin hyvä kysyä, tekeekö tämä kriittinen täydellisyyteen tähtäävä elämänasenne minusta yhtään sen onnellisempaa ihmistä... Ehkä olisi vain parempi hyväksyä itsensä ja liittyä tyytyväisten rypejien joukkoon?

Veikkaan kuitenkin, että kaikki läheiseni ovat astetta tyytyväisempiä, jos esimerkiksi parin vuoden päästä osaan nauraa vapautuneesti itselleni enkä saa ääliömäisiä epävarmuuskohtauksia keskellä ostoskeskusta. En kuitenkaan pyri muuttumaan ensisijaisesti muiden vaan itseni vuoksi. 

Minä haluan voida paremmin, ja siksi minun täytyy muuttua.

Nah, I ain't sayin' you a gold digger, you got needs!

Rakastan koruja. 

Jumaloin timantteja, palvon valkokultaa, ja kuolen henkisesti joka kerta vähän, kun tajuan, ettei minulla tule ikinä olemaan tarpeeksi rahaa johonkin halajamaani sormukseen tai käätyyn, ellen ryhdy luksusseuralaiseksi tai mittavan rikollisliigan johtajaksi.

Kun näen korun, jonka haluan, sykkeeni alkaa kohota. Ympäröivä maailma hämärtyy, kivut katoavat, äänet vaimenevat - vain näköaistini mittaa tarkasti havaitsemaansa jalometallin säihkettä ja kaunista muotoilua. Pian katseeeni alkaa vaellella ympäriinsä hintalappua etsien, ja mieleni valmistautuu joko karvaaseen pettymykseen tai syön ensi kuun pelkkää kaurapuuroa -henkiseen pankkikortin vinguttamiseen.

Myös kenkiin ja laukkuihin olen kehittänyt hieman samanlaisen, mutta lievemmän pakkomielteen. Mikään fiksaatio elämäni aikana ei ole ollut yhtä vahva ja pitkäkestoinen kuin mieltymykseni koruihin.

Vaikka ihailen kalliita jalometalleja ja timantteja yhdisteleviä ökykorujakin, ei edullinen mutta laadukas halpiskoru ole minun silmissäni yhtään sen vähempiarvoinen, vaan hellin budjettiini sopivia helyjä suurella rakkaudella.

Korujen materiaaleissa ja kestävyydessä on alemmissa hintaluokissa huikeita eroja, mikä kannattaa ottaa huomioon. Huonoimmat timantin näköisiä kivijäljitelmiä sisältävät korut eivät kestä iskuja, vaan voivat hajota jopa ihan tavallisessa käytössä todella nopeasti. Toisaalta edullinen hopeoitu ketju voi olla pitkäaikainen ilo, jos sen renkaat ja lenkit on suljettu tehtaassa huolellisesti.

Rakkain terveisin,

Salmari Blingström

Random jabbering

Pidin ennen todella surullisena, mutta äärimmäisen romanttisena lausetta "elämä ajoi heidät erilleen". Kuvittelin naiivisti, että elämä on lempeän myrskyn kaltainen luonnonvoima, joka kulkee omia teitään ja nappaa silloin tällöin ihmisen mukaansa vieden tämän esimerkiksi maailman toiselle puolen. Että olisi kohtalo, jonka teot ovat aina kauniita ja oikeita, vaikka ne sattuisivatkin.

Kukaan ei kertonut, että tämä korulause onkin vain lohdutukseksi tarkoitettu tyhjänpäiväinen kasku. Nimittäin, voihan se olla että elämä heittää rakkauden tielle kolmannen pyörän, kumppanin silmissä vastuttamattoman miehen tai naisen, joka kohtalonomaisesti vie puoliskon sydämen. 

Täytyy sanoa, että tässä täysin kuvitteellisessa tilanteessa haistattaisin kohtalolle pitkät, enkä laittaisi muuttuneita olosuhteita elämän, vaan petollisen kumppanin piikkiin. Särkynyt sydän kun ei paljon tapahtumien tarkoituksellisuudesta välitä. Sitä paitsi ihminen on vastuussa omasta toiminnastaan, yliluonnollisiin asioihin vetoaminen on pelkkää itsepetosta.

This is pure bullshit! Just sayin'...

P.S. Harva asia ketuttaa yhtä paljon kuin pakastimen oven unohtuminen auki useiksi tunneiksi. Mars-jäätelöt olivat harmillisen pehmeitä ja jauhelihapaketti pullistunut kummallisesti... Sinne meni useiden kymmenien eurojen edestä ruokaa - roskiin.

Kosmetiikka-arvio: Bliss Lid+Lash Wash Makeup Remover

Kicksiin on rantautunut uusi ihonhoitobrändi Bliss. Hölmö rahankäyttöni palkittiin taannoin 20 euron etusetelillä, jolla ostin kokeiluun kyseisen tuotesarjan silmämeikinpuhdistusgeelin.

Bliss on merkkinä minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta lyhyt googletus tuotti tulosta, ja kyseessä on siis yhdysvaltalainen kylpyläpalveluja ja ihonhoitotuotteita tarjoava yritys, joka kuuluu samalle emoyhtiölle kuin esimerkiksi kosmetiikkabrändit Clarins ja Phyto. Blissin slogan "Achieve a higher state of happy" lupaa suuria, ja yrityksen johtoajatuksena on tuoda pieni pala spa-nautintoa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Cool.

Ostaessani meikinpuhdistusainetta tärkeimpiä kriteerejäni ovat käyttömukavuus (jokainen vedenkestävää ripsiväriä joskus poistanut tietänee, kuinka ikävältä öljy silmässä tuntuu), aineen teho ja käytön helppous. Bliss Lid+Lash Wash on koostumukseltaan geelimäistä ja täysin öljytöntä, sen pumppupullo on ainakin teorian tasolla kätevä ja tuotekuvauksessa luvataan aineen olevan sekä hellävarainen että tehokas.

Käytin tätä ennen silmämeikin poistoon Make Up For Everin ylihinnoiteltua Sens'Eyes-emulsiota, joka hoiti hommansa loistavasti, mutta oli hankala poistaa iholta riittävän perusteellisesti, joten silmäluomien epämiellyttävä kirvely ja turvotus oli lähes jokailtainen kiusa. 

Arvosteluni ei oikeastaan ole validi, sillä MUFEn Sens'Eyesin käyttäjä olen ollut jo parin pullon verran, kun taas Blissille käyttökertoja on tullut kokonaista yksi. Muistutan, että Sens'Eyesiin olin pitkään todella tyytyväinen, ja mielestäni se on edelleen hyvä tuote, joka lähes sulattaa meikin iholta. En kuitenkaan näe, että hinta-laatusuhde olisi tässä tuotteessa kohdallaan, sillä lähes yhtä tehokkaita perusmeikinpoistoaineita saa marketista murto-osalla MUFEn älyttömästä hinnasta... Lisäksi Sens'Eyesin pumppu annostelee tuotetta huolettomasti, eli pullo hupenee silmissä.

Laadilaa, takaisin aiheeseen! Pumppasin Lid+Lash Wash -geeliä ohjeen mukaan vanulapulle ja painoin lapun suljetun silmän päälle. Öljypohjaisiin aineisiin tottuneena yllätyin, kun meikki ei lähtenytkään aivan heti irti, vaan geelille piti antaa pieni hetki pakkelin irrottamiseen. Painelin ja liikuttelin vanulappua silmäluomella edestakaisin - myönnettäköön, että malttamattomana aavistuksen liian kovakouraisesti - ja pian sekä luomivärit että ripsiväri alkoivat irrota. 

Pullon kyljessä on maininta "repeat as necessary", mutta itse olin tyytyväinen Lid+Lashin puhdistustehoon jo kertakäsittelyn jälkeen. En ole mikään kovin suvereeni silmämeikin poistaja, sillä haluaisin nähdä koko ajan peilin kautta mitä teen, joten geeliä meinasi päästä räpyttelyni johdosta myös silmään. Mikään aine silmätippoja lukuunottamatta ei tunnu silmässä kivalta, ja ripsien väliin valuessaan tämäkin puhdistusgeeli antoi viitteitä kirvelystä. Toistan kuitenkin itseäni, eikä mikään ole vielä toistaiseksi tuntunut silmässä yhtä pahalta kuin öljy. (Pippurisumutteesta ja muista astetta vahvemmista aineista allekirjoittaneella ei ole kokemusta.)

Ensikokemus Bliss Lid+Lash Wash Makeup Removerista oli hyvä. Hintaa 110 ml pullolla on 21 euroa, ja se kuuluu Kicksien valikoimiin. Tuote sopii myös piilolinssien käyttäjille (samaa sanotaan myös MUFE Sens'Eyesista) ja se tuoksuu miellyttävän neutraalilta, tosin hieman kemikaalimaiselta.

Loppuun vielä INCI-lista kiinnostuneille:
water, butylene glycol, chamomilla recutita (matricaria) flower water, propylene glycol, poloxamer 184, sodium lauroyl sarcosinate, acrylates/C10-30 alkyl acrylate crosspolymer, phenoxyethanol, methylparaben, disodium cocoamphodiacetate, sodium hydroxide, tetrasodium EDTA, sodium chloride, citric acid

Kehon voimaa

Peloton ja vahva ihminen halua ei vahingoittaa

Minä olen usein heikompi, heikompi kuin tahtoisin

Tunnen kuinka varjot nousevat, tiedän että manner järkkyy

Sinä olet nuori orvokki, viaton ja herkkä kukka

Elämä on liian lyhyt vyö, naru jota koira jyrsii

Mikäli sen antaa rispaantua, sen ydin särkyy

-Samuli Putro

*

Keho. Vartalo. Kroppa. Ruumis. Niin monta nimitystä, ja vähintään yhtä useita ja kiistanalaisia asenteita sitä kohtaan. Sairastaminen, jos mikä, kuitenkin muuttaa radikaalisti ainakin minun suhtautumistani omaa kroppaani kohtaan.

Teini-iästä lähtien mieleni sopukoihin on kertynyt pitkä lista kohteliaisuuksia, huomautuksia ja ikäviä lausahduksia, joihin on sisältynyt ulkonäköni arviointia. Vartaloani on mittailtu sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti lääkärien ja terveydenhoitajien toimesta, silmämääräisesti ammatillisesti perehtymättömien kanssaeläjieni toimesta ja oman kortensa kekoon ovat kantaneet erinäiset valmentajat ja liikunnanopettajat, jotka ovat vuosikaudet ilmaisseet tyytymättömyytensä vartaloni suorituskykyyn.

*

Lähes koko tähänastisen elämäni ajan olen suhtautunut kehooni ulkonäöllisenä tekijänä. Alakoulun neljännellä luokalla tajusin, kuinka paljon ihmistä oikeasti arvioidaan hänen vartalonsa perusteella. Kun minä, kasvupyrähdyksen kiihdyttämän aineenvaihdunnan uhri, jouduin koululääkärin silmätikuksi syömishäiriöepäilyn vuoksi, ymmärsin, että yhteiskunta todellakin pitää vain tietynlaista vartaloa kauniina ja terveenä. Huonoryhtisen ja luisevan tytön ulkonäkö oli vapaa keskustelunaihe kenelle tahansa. Olin kuin humanoidi, jota sai tökkiä ja kauhistella.

Muutaman vuoden päästä, lukiossa, päädyin uudelleen terveystarkastukseen, jonka suoritti tällä kertaa pyylevä terveydenhoitajatäti. Olin vuosien aikana kerännyt mielestäni terveen rasvakerroksen ihoni alle, ja kaikkien laudaksi haukkuneiden yllätykseksi kasvattanut rintakehääni jopa parin terhakoita maitorauhasia. Vaan turpaan tuli tälläkin kertaa: vaikka olin normaalipainoinen tyttö, terveydenhoitajan happamat ja harkitsemattomat kommentit keskivartalolihavuudesta masensivat minut pitkäksi aikaa.

Olin ollut jo vuosia tietoinen siitä, ettei vatsani ole vartaloni edustavin kohta. Olin myös huomannut, kuinka sukulaistätini lihoessaan kasvattivat komeat vuosirenkaat navan tietämille. Silti terveydenhoitajan tökerö käytös vyötärön mittaamisen jälkeen muistutti kipeästi siitä tunteesta, ettei vartaloni ole koskaan tarpeeksi hyvä. Edes terveydenhoidon ammattilaisten silmissä, joille luulisi esimerkiksi verenpaineen ja hemoglobiiniarvojen olevan tärkeämpi terveyden mittari kuin vartalon mallin.

Kuten ehkä arvata saattaa, otin usean vuoden traumat huolimattomasta lausahduksesta "kiinnitäs vähän huomiota tohon vatsanseutuus". En osannut enää ollenkaan arvioida, olinko nyt sitten sairaalloisen ylipainoinen vai en, ja millaisiin säkkeihin minun olisi järkevintä vartaloni verhota, kun olinkin taas epäkelpo ja ruma. Valtava valas, jonka BMI oli noin 20.

*

Myönnän - olen ollut aina vähän ikävä kehoani kohtaan. Olen haukkunut sitä, jättänyt vammojen kuntouttamisen laiskuuksissani kesken, antanut sen ryhdin painua kasaan ja vihannut sen luontaisia reaktioita esimerkiksi stressiä ja jännitystä kohtaan niin syvästi, että mieleni on tehnyt lääkitä se tunnottomaksi. Olen katsonut kuvia kauniista ihmisistä, ja miettinyt, että tuokin on noin hyvännäköinen, miksi minä olen joutunut tällaisen ruumiin vangiksi.

Ensimmäinen wake up call tapahtui puolitoista vuotta sitten, kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Vartaloni valtasi sairaus, joka vei voimat totaalisesti kuukaudeksi. Jouduin muutamaksi vuorokaudeksi jopa suuren  sairaalan keuhkopolille, jossa kehoni verhottiin mukavasta puuvillasta valmistettuun pyjamamaiseen asuun, ja liikuin paikasta toiseen aluksi vain pyörätuolilla.

Kun katselin käytävien laidoilla istuvia kuihtuvia vanhuksia, tajusin yhtäkkiä näyttäväni aivan samalta kuin he. Sairaalamiljöö, -vaatteet ja sairastuneen kasvoilla oleva kalpeus olivat täällä arkipäivää. Kukaan ei tullut tökkimään vatsaani ja valittamaan ryhdistäni, hoitajia kiinnosti aidosti vain se että join tarpeeksi enkä tarvinnut lisähappea.

Nyt sairastuttuani olen palannut monesti noihin useiden kuukausien takaisiin tunnelmiin. Silloin, huhtikuisena yönä 2011, limaa kurkusta kakoessani tein itselleni pyhän lupauksen iloita vartalostani, jos vain saisin vielä nähdä terveen päivän. Muistan silitelleeni rintakehääni, jonka alla keuhkot rohisivat, ja tsempanneeni kehoani jaksamaan. Itkin, kun en jaksanut nousta edes paria porrasta hengästymättä.

Kun tervehdyin, lupaus alkoi tuntua koko ajan kaukaisemmalta, kunnes unohtui kokonaan.

Kunnes sairastuin viime torstaina uudelleen.

Sen jälkeen olen ollut jälleen pakotettu keskittymään elämän perusasioihin: syömiseen, juomiseen ja lepäämiseen. Ymmärtämään, että loppupeleissä minunkin ruumiini koostuu pääasiasta vedestä, ja on bakteereille ja muillle mikroskooppisen pienille asioille erittäin herkkä. Olen vain kasa erilaisia soluja, kemiallisten reaktioiden varassa. Ja mikäli antibiootteja ei olisi keksitty, olisin  melko varmasti kuollut jo silloin 1,5 vuotta sitten, 22-vuotiaana.

Ehkäpä pienoinen pömppis (tai sen puute) ei olekaan niin suuri murhe kuin olen antanut itseni tähän asti uskoa. Omena tai päärynä, ihan sama. Jaksaisinpa vaan jo kävellä kauppaan ilman tuskanhikeä.

Parane pian, rakas kroppa. Rakkaudella, Sallamaari.