Hommahan menee niin, että kun ei ole aikaa kirjoittaa, uusia postausideoita putkahtaa mieleen koko ajan. Kun taas aikaa olisi, mieli on ideoista ja ajatuksista tyhjä - kun elämässä ei tapahdu mitään, ei ole mitään kirjoitettavaakaan. Ikävä oravanpyörä, josta on tasapaino kaukana.
En tiedä oikein mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Syöksenkö jatkossakin kirjoitukseni täyteen suttuisia ja epäskarppeja kuvia, vai keskitynkö kirjoittamiseen kuvaamisen sijaan. Pidänkö päiväkirjaa vai yritänkö nähdä asiat vähemmän minäkeskeisestä perspektiivistä. Hyödynnänkö koulussa oppimaani vai pidänkö ns. ammatillisen osaamisen mahdollisimman kaukana blogistani. Ja sitten vielä tämä kielikeissi, eli käännänkö jatkossa tekstini englanniksikin... Vaikeeta on.
Yksi asia on jälleen askeleen, joskin aika pienen sellaisen, lähempänä toteutumistaan. Check this out:
Loppu onkin kiinni sitten omasta opiskelumotivaatiosta. Saa lähettää tsemppisuklaita ja tulla hieromaan lukemisesta jännittyneitä hartioita milloin vain!
Loppu onkin kiinni sitten omasta opiskelumotivaatiosta. Saa lähettää tsemppisuklaita ja tulla hieromaan lukemisesta jännittyneitä hartioita milloin vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti