Bloggaajan paluu, osa 2

En tiedä oikein mistä aloittaisin... Matkalla Hollannissa ja etenkin reissun jälkeen on tapahtunut paljon kaikenlaista, ja itse asiassa vasta tänään mulla on ollut kunnolla aikaa katsella ympärilleni sotkuisessa asunnossa, tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan (ja vieläpä taloudellisesti) ja suunnitella tulevaa viikkoa. Fyysisesti oon voinut paremminkin, mutta henkisesti joitain asioita on tainnut viimeinkin napsahtaa päässä oikeaan kulmaan. 

Leidenissa. Kuva: satuulia

Moni on pyytänyt kertomaan matkasta, ja joka kerta oon jäänyt vaan hämmentyneenä miettimään, että tapahtuiko siellä edes mitään maininnan arvoista? Matkamme parasta antia oli ehdottomasti suunnittelemattomuus, koska tällöin hommassa säilyi mielekäs spontaanisuus, mutta nyt jälkeen päin päivät ja yöt sekoittuvat iloisesti toisiinsa enkä osaa kovin kattavasti kertoa, mitä ylipäätään teimme viikon mittaisella matkallamme. Ja kun joku siellä kuitenkin virnuilee, että asian selittää Amsterdamin villi ja vapaa päihdekulttuuri, niin pakko katkaista huhuilta siivet ja todeta, että pään taisi kylläkin sekoittaa kieroutunut vuorokausirytmimme, joka ei ole vieläkään palautunut normaaliksi.

Oloani voisi tällä hetkellä verrata ilmapalloon, josta on puristettu ilmat ulos. Vaikka en ole ehtinyt vielä sisäistää edellisen kouluni loppumista, pitäisi opetella jo täydellä teholla seuraavan oppilaitoksen pääsykoemateriaalia. Arkipäiväni tulevat kevään mittaan täyttymään lukemisesta, joka on jo haaste sinänsä, sillä en ole koskaan ollut erityisen kunnianhimoinen läksyjenlukija. 

Pääsykoerumban lisäksi olen päässyt osaksi ihan mielettömän siistiä projektia, josta kerron tuonnempana enemmän. Sen verran paljastan, että kyseessä on itse asiassa vastaus kaikkiin urasuunnitelmiini, ja haluan siksi ottaa sen vakavasti ja nähdä asian suhteen vaivaa. Olen asiasta erittäin, erittäin innoissani, mutta hieman taikauskoisesti en halua "kirota" projektia kertomalla siitä ennen kuin se on lähtenyt osaltani täysillä käyntiin.

Meikattavana Benefitin pisteellä Amsterdamissa. Kuva: satuulia

Mietin tässä tavarakasojen yli hyppiessäni jälleen kerran lupaustani vähentää tavaramäärääni huomattavan suurella osuudella. En ymmärrä miten käyttämättä jääneiden tai huonosti istuvien vaatteiden poisheittäminen voi olla ihan hirvittävän vaikeaa toisinaan. 

Rakkaussuhteeni materiaan on naurettavan irrationaalinen, sillä matkallekin pakkasin mukaan kolmet kengät, vaikka käytin vain kaksia. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi puhtaat sukat loppuivat kesken, mutta käyttämättä jäi ainakin kolme eri toppia. Mulla oli mukana myös kaksi takkia, vaikka olisin pärjännyt yhdelläkin täysin ongelmitta. Sen sijaan mulla ei ollut esimerkiksi pipoa matkassa lainkaan.

Mitä tulee pukeutumiseen ja shoppailuun, niin pikku hiljaa alan uskoa, että ei kannata ostaa ihan-kivoja tai väärän mallisia vaatteita. Mieluummin yksi tosi hyvä kuin kymmenen ok:ta. Itse olen esimerkiksi värisävyjen suhteen todella nirso, ja intuitiota kannattaa kuunnella jos haluaa välttyä virhehankinnoilta. Jos jokin paidan malli tai helman pituus ei sovi kropalle, vaate kannattaa suosiolla jättää ostamatta. Parempia vaihtoehtoja löytyy kyllä loputtomasti.

Hyvä esimerkki huonosti istuvasta paidasta:

Vika ei ole ensisijaisesti kropassa tai paidassa, vaan niiden yhteensopivuudessa. Mulla on esimerkiksi lyhyt kaula, jonka lyhyys korostuu entisestään, kun pääntie on pieni ja pyöreä. Lisäksi t-paidat, vaikka sitten ladyfit-malliset kuten kuvan teeppari, ovat melko suoria leikkaukseltaan, joten ne piilottavat kapeahkon vyötäröni mutta korostavat lantiota kohtuuttoman paljon. Hihojen pituudella voidaan saada lisäksi käsivarret näyttämään joko kapeilta tai paksuilta.

On toki täysin makuasia millaiselta tahtoo näyttää. Itse tykkään mekoista, jotka korostavat vyötäröä ja luovat näin illuusion (?) tiimalasikropasta. Vastakkaisen, raskaana olevan naisen figuurin saa aikaan käyttämällä babydoll-toppeja. Toisaalta, maailmassa taitaa olla vähän suurempiakin huolia kuin tämä...

Joo, taisin lipsua aiheesta. 

Mitä mahtavinta viikon alkua kaikille!