torstai 18. huhtikuuta 2013

The Breakfast Experiment (in Finnish)

Olen aina ollut sillä tavalla "äijä", että etenkin kotiruoan suhteen käytännöllisyys tulee ennen estetiikkaa. Nyt muutamat aamiaiset samalla lailla kiireessä ja puolihuolimattomasti hotkaistuani aloin miettiä, että tekeekö normaalia kauniimpi kattaus ruokailusta miellyttävämpää. Näin ainakin moni väittää, ja kateellisena selailen toisinaan minäkin lifestyle-bloggaajien sommitelmia.

Tavoistani poiketen mietin jo illalla valmiiksi, mitä aion seuraavana aamuna syödä, joten aamiaisen toteutus sujui näppärästi vain suunnitelmaa seuraten. Olen löytänyt ruoanlaitossa uuden osa-alueen, yritit, ja päätinkin maustaa omelettini tuoreella rakuunalla, pinaatilla, tomaatilla ja valkosipulilla, sekä ripauksella suolaa. Paahtoleivän paistoin rapeaksi oliiviöljyssä. Tuoremehu, persikkainen rahkaherkku ja juustonviipale sen sijaan olivat teollisesti valmistettuja, joten niiden "valmistaminen" kesti muutamia sekunteja, kun tyhjensin ne pakkauksistaan astioihin.

Tyhjä pöytä, tyhjät astiat
Kattaukseni oli kaiken kaikkiaan opiskelijabudjettiin sopiva; viinilasi on Ikeasta (samoin sisareltani lainassa oleva pieni ruokapöytä), veikeästi muotoiltu lautanen dippiosioineen taas tupaantuliaislahja, mutta alunperin Tigerista. Todennäköisesti astiat ovat maksaneet yhteensä alle 10 euroa.

Itse aamiaisen raaka-aineet olivat nekin edulliset. Olen kuitenkin törmännyt varmasti monia muitakin yksineläjiä koskettavaan ongelmaan - tuoreet raaka-aineet pilaantuvat toisinaan nopeammin kuin ne ehtii syödä. Siksi einekset ja pakasteet ovat houkutteleva vaihtoehto. Onneksi esimerkiksi leivän voi pakastaa, mutta kuihtuvan rakuunan ja nahistuvien pinaatinlehtien kanssa taistelen edelleen. 

Ta-daa!
Olin jo aamiaisen valmistushetkellä niin nälkäinen, että ruoan kaunis asettelu jäi vain haaveeksi. En usko, että kukaan on koskaan arvostanut esteettistä silmääni kovin korkealle, mutta olisin voinut kyllä nähdä munakkaan ja juuston sommitteluun hieman enemmän vaivaa... Joka tapauksessa eksperimenttini tarkoitus oli testata, tekevätkö keskimääräistä nätimmät astiat ruokailusta myös keskimääräistä herkullisemman kokemuksen. Loppupäätelmä: kyllä tekevät. 

1 kommentti: