torstai 11. lokakuuta 2012

Nah, I ain't sayin' you a gold digger, you got needs!

Rakastan koruja. 

Jumaloin timantteja, palvon valkokultaa, ja kuolen henkisesti joka kerta vähän, kun tajuan, ettei minulla tule ikinä olemaan tarpeeksi rahaa johonkin halajamaani sormukseen tai käätyyn, ellen ryhdy luksusseuralaiseksi tai mittavan rikollisliigan johtajaksi.


Kun näen korun, jonka haluan, sykkeeni alkaa kohota. Ympäröivä maailma hämärtyy, kivut katoavat, äänet vaimenevat - vain näköaistini mittaa tarkasti havaitsemaansa jalometallin säihkettä ja kaunista muotoilua. Pian katseeeni alkaa vaellella ympäriinsä hintalappua etsien, ja mieleni valmistautuu joko karvaaseen pettymykseen tai syön ensi kuun pelkkää kaurapuuroa -henkiseen pankkikortin vinguttamiseen.

Myös kenkiin ja laukkuihin olen kehittänyt hieman samanlaisen, mutta lievemmän pakkomielteen. Mikään fiksaatio elämäni aikana ei ole ollut yhtä vahva ja pitkäkestoinen kuin mieltymykseni koruihin.


Vaikka ihailen kalliita jalometalleja ja timantteja yhdisteleviä ökykorujakin, ei edullinen mutta laadukas halpiskoru ole minun silmissäni yhtään sen vähempiarvoinen, vaan hellin budjettiini sopivia helyjä suurella rakkaudella.

Korujen materiaaleissa ja kestävyydessä on alemmissa hintaluokissa huikeita eroja, mikä kannattaa ottaa huomioon. Huonoimmat timantin näköisiä kivijäljitelmiä sisältävät korut eivät kestä iskuja, vaan voivat hajota jopa ihan tavallisessa käytössä todella nopeasti. Toisaalta edullinen hopeoitu ketju voi olla pitkäaikainen ilo, jos sen renkaat ja lenkit on suljettu tehtaassa huolellisesti.

Rakkain terveisin,
Salmari Blingström

1 kommentti:

  1. Mulla on kivat uudet korvikset!! Esittelen niitä huomenna sulle ;)

    VastaaPoista