Random jabbering

Pidin ennen todella surullisena, mutta äärimmäisen romanttisena lausetta "elämä ajoi heidät erilleen". Kuvittelin naiivisti, että elämä on lempeän myrskyn kaltainen luonnonvoima, joka kulkee omia teitään ja nappaa silloin tällöin ihmisen mukaansa vieden tämän esimerkiksi maailman toiselle puolen. Että olisi kohtalo, jonka teot ovat aina kauniita ja oikeita, vaikka ne sattuisivatkin.

Kukaan ei kertonut, että tämä korulause onkin vain lohdutukseksi tarkoitettu tyhjänpäiväinen kasku. Nimittäin, voihan se olla että elämä heittää rakkauden tielle kolmannen pyörän, kumppanin silmissä vastuttamattoman miehen tai naisen, joka kohtalonomaisesti vie puoliskon sydämen. 

Täytyy sanoa, että tässä täysin kuvitteellisessa tilanteessa haistattaisin kohtalolle pitkät, enkä laittaisi muuttuneita olosuhteita elämän, vaan petollisen kumppanin piikkiin. Särkynyt sydän kun ei paljon tapahtumien tarkoituksellisuudesta välitä. Sitä paitsi ihminen on vastuussa omasta toiminnastaan, yliluonnollisiin asioihin vetoaminen on pelkkää itsepetosta.

This is pure bullshit! Just sayin'...

P.S. Harva asia ketuttaa yhtä paljon kuin pakastimen oven unohtuminen auki useiksi tunneiksi. Mars-jäätelöt olivat harmillisen pehmeitä ja jauhelihapaketti pullistunut kummallisesti... Sinne meni useiden kymmenien eurojen edestä ruokaa - roskiin.