Nainen puhuu miehistä à la MeNaiset

Mihin kiinnität miehessä ensimmäisenä huomiota?

Yleisilmeeseen. Monesti julkisella paikalla jään tuijottamaan pisimpään siististi pukeutuneita ja älykkölaseihin sonnustautuneita miehiä - tai vaihtoehtoisesti hieman rähjäisiä rokkareita.

    Tämä on varmaan kulunein kaikista kliseistä, mutta miehessä pitää olla särmää. Jotain, mikä rikkoo tyynen veden pinnan aiheuttamatta katastrofaalista hurrikaania. Minulle särmä ei kuitenkaan tarkoita päihdekeskeistä taiteilijaelämää tai äärimmäistä anarkismia, vaan voi olla jotain hyvinkin pientä. 

    Rakastan kuulla elämäntarinoita, ja mikäli miehellä on taustallaan jokin muista poikkeava elämäntapahtuma tai käänne, se tekee yleensä ihmisestä kokonaisuudessaan kiinnostavan. Intohimoinen suhtautuminen omaa elämää ja harrastuksia kohtaan on aina positiivista.

Miltä näyttää eroottinen mies?

Taas mennään kliseisiin, mutta itsevarma mies. Ylimielisyys on turn-off, mutta hyvä itsetunto on sellainen asia, joka saa sukat pyörimään jaloissani. 

    Jos saan toivoa synttärilahjaa nyt hyvissä ajoin, niin sänkipartainen, kauluspaitaan pukeutunut ja puhtaalta tuoksuva itsevarma mies olisi aika hyvä paketti. (Hyi, mitä esineellistämistä!)

Millainen mies oli ensirakkautesi?

Ensirakkaus on käsitteenä vaikea. Ihmisillä on tapana arvostella tunteiden aitoutta esimerkiksi iän perusteella. Ja mitä on rakkaus? Onko se jotain sisäsyntyistä vai opittua? Voiko rakkautta olla ilman vastakaikua? Missä menee ihastumisen ja rakastumisen raja?

    Olen melko nuoreen ikääni suhteutettuna saanut paljon rakkautta. En väitä silti tietäväni siitä mitään. Ihastuksia on tullut ja mennyt, seurustelin pitkään ja rakastin. Erosin. 

    Ensirakkauteni lieni poika, joka oli rauhallinen, älykäs ja kunnianhimoinen, mutta nöyrä ja muut huomioiva. Jollain tapaa olen aina viehättynyt vastakohdista, ja siksi monet pitämistäni miehistä ovat olleet matemaattisesti lahjakkaita. Itse kun lasken edelleen yksinkertaisetkin päässälaskut sormilla...

Millaisia ovat ensimmäiset muistikuvasi pojista?

Päiväkodissa ihastuin itseäni vuotta vanhempaan poikaan, jolla oli sama sukunimi kuin minulla. How convenient. Ristin hänet "kauniiksi pojaksi" pitkien silmäripsien ja hymykuoppien vuoksi.
    Serkkuparkani joutui pitämään minulle muutaman kerran seuraa mummolassa, vaikka olen häntä kolmisen vuotta nuorempi. Ikäero tuntui alle kouluikäisenä melko suurelta, mutta yritin silti saada häntä mukaan kotileikkeihin. Muistan ikuisesti sen pakokauhun, joka serkkuni silmiin nousi, kun ehdotin, että minä olisin äiti ja hän isä. Jostain syystä sain leikkiä leikkini yksin loppuun.

Mitä äitisi opetti sinulle miehistä?
Yleensä äiti on ohjeistanut miten toimia itse, jotta asiat vastakkaisen sukupuolen kanssa sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti. Ehkä jotain on mennyt kaaliinkin, sillä konfliktitilanteissa tapanani ei ole syytellä toista osapuolta, vaan punnitsen tarkkaan myös omaa osuuttani ongelmiin.

Millaisia olivat ensimmäiset ihastuksesi?

Viattomia, täynnä puhdasta iloa ja naiivia jännitystä. Jostain syystä lapsuuden ihastuksiin liittyi myös paljastumisen pelko, sillä ala-asteikäisenä en tiennyt mitään pahempaa kuin maksalaatikkopäivät koulussa ja se, että joku muu kuin lähin ystävä saisi tietää kenestä tykkään. Olin siitä huolimatta erittäin huono peittelemään tunteitani. 

    Päiväkirjan sivut alkoivat täyttyä poikien nimistä heti kun opin kirjoittamaan muutakin kuin oman nimeni. Murrosiässä ihastuin monen muun tavoin myös julkkikseen, The Rasmuksen Lauriin. Into-albumi tuo mieleen paljon muistoja, ja assosioin musiikin edelleen vahvasti itselleni tärkeisiin ihmisiin, myös miehiin.

    Lapsena ihastuminen on vailla päämäärää. Tärkeintä on tunne, se ihana kutina vatsan pohjassa. Ei vielä tiedetä millaisiin normeihin ja raameihin rakkaus on nykymaailmassamme pakattu. Ollaan autuaan tietämättömiä erektiolääkemainoksista, avioehdoista ja parisuhdeterapioista, jotka tavalla tai toisella aikuisiän ihmissuhteiden onnistumiseen nykyaikana linkittyvät.

Mitä yhteistä on kaikissa rakastamissasi miehissä?
Empaattisuus ja äly.

Miten hurmaat miehen? 

En tietoisesti mitenkään. Jos olen kiinnostunut jostakusta, flirttailu tullee luonnostaan. En osaisi hurmata miehiä esimerkiksi vain rahan takia, sillä olen aika toivoton esittämään muuta kuin olen ja peittelemään todellisia tarkoitusperiäni. 

    Uskon ja luotan siihen, että todellinen persoonani riittää niille, jotka hurmaamisen arvoisia ovat. Sitä paitsi hurmaaminen ja hurmaantuminen ovat kahden kauppa, joka perustuu vapaaehtoisuudelle. Pelaaminen on vähän plääh.

Miten käsityksesi miehistä on muuttunut vuosien kuluessa?

Mielestäni aika vähän. Hyvin pienestä pitäen ymmärsin, että miehen sanomana ei yleensä tarkoittaa myös eitä, ja kyllä kyllää. Tällainen suoruus on turvallista, ja olenpa joskus välttynyt tekemästä jopa pukeutumismokaa, koska mies on uskaltanut sanoa kiertelemättä, joskin melko hienovaraisesti, että tuo vaate ei nyt ihan sovi sinulle.
    Teini-iässä pojat olivat erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja koin sen rankaksi. Vaikka saisin lahjaksi aikakoneen, en ikimaailmassa palaisi yläasteelle. Murrosikä on rumaa aikaa. Onneksi aikuisuus järkevöittää suurimman osan ihmisistä - ei kuitenkaan kaikkia, valitettavasti.

Miten miehet ovat muuttuneet elämäsi aikana?

Lapsena ja nuorena miehet olivat lähinnä auktoriteetteja, joita piti kunnioittaa ja katsoa niska kenossa ylöspäin. Nykyisin suhtautuminen miehiä kohtaan on tasavertaistunut, ja onnekseni olen saanut myös monta miespuolista ystävää. Eivät miehet ole muuttuneet, vaan minä.

Mitä kadut miesten suhteen?

Etten ole ollut kommunikaatiossani suorempi.

Missä tilanteessa et haluaisi miehen näkevän sinua?

Todella stressaantuneena, väsyneenä ja nälkäisenä. Silloin saatan olla mitä tahansa verenhimoisen pedon ja itkuisen ihmisraunion väliltä. Irrationaalinen ja herkästi loukkaantuva joka tapauksessa.

Milloin mies on parhaimmillaan?
Aidosti iloisena ja rentoutuneena. Kun mies ei koe tarvetta machoilla tai todistella paremmuuttaan minulle tai kenellekään muulle. Omana itsenään.

Milloin mies on ärsyttävimmillään?
Klassisessa "en voi kysyä tietä vaikken tiedä missä olen" -tilanteessa, jossa itsekunnioitus ei anna järjelle periksi.
    Itse asiassa aika monet miehisiksi piirteiksi luokittelemani asiat ovat välillä todella vaikeita käsittää. Kuitenkin evoluutiosta ja geeneistä löytyy selitys melko monelle käytösmallille, ja myös naisten toiminnasta on helppo löytää vastaavanlaisia älyttömyyksiä.
    Olen sitä mieltä, että mikäli jokin piirre vastakkaisessa sukupuolessa ärsyttää yhä uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen, kannattaa ensin tutkiskella, miksi siihen reagoi omista lähtökohdistaan niin vahvasti. Ylipäätään muiden käytöksen tuomitseminen ja arvostelu kertoo yleensä vain karua kieltään ihmisen itsensä vaikeudesta hyväksyä omaa epätäydellisyyttään.

Mitä naisen kannattaisi oppia mieheltä?
Ymmärrystä siitä, etteivät suoruus ja rehellisyys ole tahdittomuuden ja tökeryyden synonyymejä, vaan ne joskus ihan oikeasti vievät asioita toivottuun suuntaan. Naiset menevät turhaan solmuun ja kippuralle ihmissuhteissaan, koska eivät osaa kuin kierrellä ja salailla, jotta kaikilla olisi päällisin puolin kivaa.

Miten miestä voi loukata pahimmin?
Vihjaamalla, ettei hän ole yhtä hyvä rakastaja kuin joku muu. Voisin kuvitella, että sukupuolesta riippumatta seksuaalisuus on asia, johon iskemällä pystyy murtamaan kenet tahansa.

Pahimmat tuskat, jotka olet kärsinyt miehen takia?
Sydänsurut ja luottamuksen pettäminen muuten kuin syrjähypyllä.

Mistä toivoisit rakastettusi muistavan sinut?

Totta kai haluaisin jäädä muistoihin jotenkin uniikkina tapauksena, esimerkiksi poikkeuksellisen älykkäänä, lahjakkaana tai kauniina. Ehkä realistisempaa on kuitenkin toivoa, että herättämäni muistot olisivat vähintään 51-prosenttisesti positiivisia, jopa onnellisia.

Kuka on...

kaunis Johnny Depp   tyylikäs Arman Alizad   

menestynyt Sauli Niinistö   hillitön Stan Saanila

rohkea Rick Genest   röyhkeä Björn "Nalle" Wahlroos   karismaattinen Martti Suosalo älykäs Stephen Hawking   

pelottava Tauski  poikamainen Tuomas Enbuske