Kun inspiroidun ja innostun jostain täysillä, syöksyn silloin asioihin noin 200 kilometrin tuntivauhdilla. Tämä piirre on erittäin läheistä sukua malttamattomuudelle ja lyhyelle pinnalle, jotka vaikeuttavat harmonista eloa läheisteni kanssa toisinaan melkoisesti...
Sanotaan, että kirkkaasti palava tuli hiipuu nopeimmin. Olen todennut asian faktaksi myös omalla kohdallani, pariinkin kertaan kantapääni kautta. En silti halua luopua intohimoisesta impulsiivisuudestani kokonaan, sillä riskien ohella se tarjoaa lisäksi lukemattomia mahdollisuuksia, avaa ovia seikkailuille ja vie tilanteisiin, joita ei voi etukäteen ennustaa.
Ihan mieletön mimmi, my dear friend Satu, päätti taannoisen postauksensa kuvaan, joka iski tajuntaani jälleen kuin miljoona volttia:
Meni noin 40 sekuntia aikaa kuvan ensinäkemisestä, ja olin jo etsimässä omaa hyvien asioiden purkkiani. Hommaan sopiva purnukka nököttikin toimettomana keittiön nurkassa, silmiinpistävän vääränvärisenä kaikkien punasävyisten asioiden joukossa.
Kyseessä on muutaman vuoden takainen joululahja, Arabian puukannella varustettu keraaminen purkki, joka on etsinyt olemassaololleen tarkoitusta siitä lähtien, kun sen aikoinaan Fazerin suklaakonvehdeista tyhjensin.
Sanat eivät riitä kuvaamaan kuinka hieno keksintö tällainen hyvien asioiden purkki mielestäni on. Jotkut pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa, toiset askartelevat tavoitetauluja, minä ilmeisesti aion sitten kirjoitella pitkin vuotta hyviä asioita pikkulapuille ja pudottaa ne odottamaan vuoden vaihdetta.
Nyt sitten venaillaan montako päivää menee, että unohdan purkin olemassaolon... Hupsista.
(Ehkäpä sitten olenkin keskittynyt vain nauttimaan niistä hyvistä asioista ylöskirjaamisen sijaan? Ehkei huono vaihtoehto sekään.)
Ihanaa viikonloppua! May only good things come to your way.
Ihana Santtu :). Mä lupaan muistuttaa sua kyl tän olemassaolosta, koska itekkin aion ton toteuttaa <3
VastaaPoista