Yläpeukkuasioita

Pin-up. Pääasiassa entisaikojen (piirrettyä) erotiikkaa, mutta voi viitata myös tyttömäiseen retrotyyliin. Esimerkiksi Gil Elvgrenin taiteeseen varmasti melko moni on ainakin sattumalta törmännyt. Jostain syystä iskee aina kuin sata volttia. Tämä on yksi niistä mieltymyksistä, joita ei voi järjellä selittää, visuaalista nautintoa viimosen päälle. Lahjoin itseäni jouluna Dian Hansonin kokoamalla Taschen-sarjan kirjalla, jossa on pin-up-kuva vuoden jokaiselle päivälle.

Kuva täältä

Suolatut cashew-pähkinät. Kähpinät ovat suurta herkkua myös au naturel, mutta paahtamisen ja ylenpalttisen suolaamisen jälkeen ne kutittelevat makuhermoja varmemmin kuin moni muu asia tässä maailmassa.

Beatrix Kiddo. Sankaritar vailla vertaa. Kill Billit eivät taida sopia ihan jokaiseen leffamakuun, mutta voi miten kivan kontrastin kirkkaankeltainen asu antaakaan veriroiskeille! Tahtoo oman samurai-miekan, tahtoo, tahtoo, tahtoo.

Parrat. Tässä piilee varmaan joku freudilainen juttu, sillä jo skidinä mielestäni BSB:n komein oli parrakas Kevin, vaikka kaikki muut ikäiseni ihastelivat siloposki-Nickiä... Sitä paitsi olen kateellinen niistä lukemattomista muuntautumisvaihtoehdoista, joita parrankasvu miehille tarjoaa. Jos testosteroni jylläisi suonissani, vaihtelisin naamakarvoitukseni tyyliä niin usein kuin mahdollista.

Kuva täältä

[Tasa-arvokriittinen avautuminen]

Partaa ei kannata edes yrittää verrata naisten hiuksiin (muusta karvoituksesta puhumattakaan), sillä onhan ainoastaan junttia ja sovinistista, jos mies ei pidä vastakkaisen sukupuolen tukkatyylistä, mutta mikäli nainen ei pidä miehen parrasta, mies tietenkin ajaa partansa mukisematta pois. Vaikka pitäisi siitä itse. Mutta eihän miehillä ole itsemääräämisoikeutta näissä jutuissa. "Pitää aina vähän katsoa minkä näköisenä se meidän Matti siellä taas liikkuu... Ai että mua hävettää, kun se ei tajua näyttävänsä ihan apinalta kahden päivän sängessä." (Käsi ylös miehet, kuinka moni on uskaltanut sanoa edes kahden promillen humalassa 1000 kilometrin päässä naisestaan, kun läsnä on vain luotetuin kaveri, että "perskeles kun se Pirjo näyttää aivan harakalta siinä tukassaan, kyllä hävettää kulkea sen kanssa"?)
[/Tasa-arvokriittinen avautuminen]

Murteet ja aksentit. Scarface - Arpinaaman ensisekunneilla kasvoilleni levisi typerä hymy. Kun Tony Montana lausui alkurepliikkinsa, tajusin, miksi myös Javier Bardem vetoaa minuun. Se ihana mikäliemukakuubalainen aksentti on kovin symppis. Britti pistää sukat pyörimään jaloissani luonnollisesti myös, suomalaisista murteista oulu ja savo ansaitsevat ehdottoman yläpeukun. Aww.

Lainaukset, motot ja mietelauseet. Suomalaiset sananlaskut kalskahtavat yleensä turhan vanhanaikaisilta arkikielessä käytettäviksi, ja lisäksi ne sisältävät paljon itsestäänselvyyksiä. Onneksi kuitenkin internet tarjoaa loputtomasti englanninkielisiä elämänviisauksia, jotka muistuttavat, että tuskin ikinä olemme ongelmiemme keskellä täysin yksin. Okei, myönnettäköön, että osa niistäkin on melkoista sontaa, mutta paljon on joukossa helmiäkin. Toisinaan tuttu ajatus on puettu vain aiempaa paremmin sanoiksi, aina pyörää ei ole tarpeen keksiä uudelleen.

Kuva täältä

Päikkärit. Univelallisen taivas. Huoleton iltapäivä, sopivasti viilennyt huone ja paksu peitto - akut latautuvat hetkessä uudelleen.

Todellisuuspako. Vai pitäisikö sanoa "todellisuuden muokkaaminen mieleiseksi"? Napit korviin, enkä enää muista olevani aamuisessa ruuhkajunassa. Suurten pilvilinnojen rakentaminen, jotta päivän haasteet tuntuvat kohtaamisen arvoisilta. Hyvä elokuva, tanssiminen, kirjoittaminen, yölliset kävelyt kaupungilla... Kaikki eskapistisia aktiviteetteja.